Raskausajan pahoinvointia esiintyy merkittävällä osalla odottajista (jopa 90%), ja osalla heistä siihen liittyy myös oksentelua. (1) Voimakas oksentaminen aiheuttaa suuren vatsaontelonpaineen kasvun, joka saattaa näkyä siinä, että virtsaa karkaa pieniä tai isompiakin määriä oksentaessa. Aiheesta tänään vierailevana kirjoituksena SUHK Maman blogissa kertoo Pelvic Angelsin Sonja Toivola.
Mitä oksentaessa tarkalleen siis tapahtuu? Oksentaminenhan alkaa siitä, että oksennusrefleksi on aktivoitunut aivoissa, tarkemmin sanottuna aivojen ydinjatkeessa ja aivosillassa. Oksennusrefleksisarjan aktivoituessa syljeneritys lisääntyy ja ihminen alkaa voida pahoin, moni kuvaa myös kylmän hien oireita. Vatsaontelon paine kasvaa, kun vatsalihakset ja pallea supistuvat, ylempi mahaportti laajenee ja kurkunkansi sulkeutuu. Samalla rintaontelon paine pienenee, kun kurkunkansi sulkeutuu ja rintaontelo laajentuu. Oksennettaessa mahan porttiosa supistuu, mutta mahan runko sekä mahan pohja veltostuvat. Myös ruokatorven alempi sulkijalihas veltostuu. (2) Tämä on tarkemmin tarkastellessa siis erittäin viisas evoluution muovaama tapahtumasarja, jonka perimmäisenä tarkoituksena on poistaa turvallisesti jotain haitallista tai myrkyllistä elimistöstä tukehtumatta siihen oksennuksen aikana. Syyt raskausajan pahoinvoinnille ja oksentamiselle silloin, kun ihminen ei ole syönyt mitään myrkyllistä, on tieteelle vielä hämärän peitossa.
Vatsaontelonpaineen kasvu oksennuksen aikana on mahdollisesti suurin mahdollinen verrattuna esimerkiksi painojen nostamiseen ja yskimiseen. (3) Iqbal et al (2008) tutkivat vapaaehtoisten tutkimushenkilöiden paineiden muutoksia levon, yskimisen, painojen nostamisen, oksentamisen ja yökkäämisen välillä, ja oksentaminen oli näistä selkeästi eniten painetta aiheuttava. Kun tähän valtavaan paineen äkilliseen nousuun lisätään raskausajan koko kehoon vaikuttavat löystyttävät hormonit sekä valmiiksi kasvavan kohdun myötä paineen alla oleva lantionpohjan lihaksisto, ei virtsankarkailu oksentaessa tunnu kovin epäloogiselta. On yksilöllistä, kuinka paljon esimerkiksi hormonit kenelläkin vaikuttavat lantionpohjaan. Ennen kuin menettää lopullisesti yöunensa ja katastrofoi itselleen ajatuksen siitä, ettei lantionpohja pelitä yhtään, koska pissat tulivat aamuyökkimisten vuoksi housuun, on hyvä puntaroida muun muassa seuraavia asioita:
- Onko virtsankarkailua tapahtunut missään muussa tilanteessa aiemmin?
- Oliko rakko täynnä oksentaessa?
- Tuliko housuihin sarjassamme tee- tai ruokalusikallinen, vai pari desiä?
- Tapahtuiko lirahtaminen heti yökätessä, vai vasta aamun neljännessä oksennuskerrassa (on nimittäin melko paljon eroa, onko lantionpohja valmiiksi jo väsynyt)
- Kuinka pitkällä raskaus on?
- Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, kuinka tietoinen olet oman lantionpohjan tilanteestasi, osaatko tietoisesti ja kokonaisvaltaisesti jännittää ja rentouttaa lantionpohjasi vai tarvitsetko siihen ehkä ammattilaisen apua?
Summa summarum: emme normalisoi virtsankarkailua tai vähättele sen aiheuttamaa epämukavuutta. Suosittelemme aina kääntymään asiantuntijan luo, mikäli oma tilanne tuntuu epävarmalta. Emme kuitenkaan sanoisi niinkään, että kertaluonteinen pieni määrä virtsaa rajun oksennuspuuskan yhteydessä suhteellisen täydellä rakolla ja raskausaikana olisi enne sillekään, että virtsankarkailusta kärsisi loppuelämän ilman valtavia kuntoutuspolkuja.
“Kaikkein salaisimmat kysymyksesi ovat yleensä niitä kaikkein yleisimpiä”
Sonja Toivola
Äitiys- ja lantionpohja fysioterapeutti